Alkuun kerrottakoon, että taloa asustaa ja opettelee avopari puuseppä ja muotoilija. Tätä blogia kirjoittaa syntymäblondi kenkäihminen, joten mitään teknisiä viisauksia täältä ei ehkä löydy. Siis, talo löysi meidät, vaikkemme tienneet sellaista etsivämme vuoden 2004 loppupuolella. Ihastuminen taloon oli välitön, ja helmikuussa valentininpäivänä 14.2 2005, teimme siitä jo kaupat. Taustaksi vielä että muutimme keskikokoisen kaupungin keskustasta, ja kumpikin olemme aina asuneet kerrostalossa... Ajatus "maaseudun" rauhallisuudesta miellytti samoin kuin talo.

 Tämän blogin tarkoituksena on pitää omissa mielissä mitä kaikkea teemme ja dokumentoida sitä, ja säästää ystäviä jatkuvilta: "nyt löysimme, purimme, kaivoimme, teimme -tarinoilta". Vaan hekin voivat käydä täällä ihmettelemässä kättemme aikaansaannoksia. Talon taustasta sananen, eli se on rakennettu 1900- luvun alkupuolella, tarkkaa vuotta emme vielä tiedä palaneiden asiakirjojen vuoksi. Siihen on 60- luvulla tehty remontti, ja silloin siihen on liitetty vesi ja viemäritkin. Samalla siihen on tehty joitain pöllöjä ratkaisuja, mutta taloa ei ole niinsanotusti peruspilattu (huom. kailat on luettu), vaan se on potentiaalinen. Talo on osin hirsirunkoinen, ja meillä on erittäin väljä remonttiaikataulu, ja aiomme tehdä tätä pitkään ja hartaasti, ajatuksena että talosta olisi vielä mahdollisille jälkipolvillekin, jos ei omille niin jonkun kuitenkin..Niin ja varojen mukaan tietysti.

 Ehti jo vuosi kulua Niemimaatamme asuessa, niinkuin kaikissa rakennuskirjoissa neuvotaan. -Asu ainakin vuosi, ja muhittele mitä haluat tehdä. En tiedä tulimmeko vuodessa viisaammiksi, mutta alun muutosvimma on laantunut. Enää ei matala seinäkorkeus, kaksi sisäänkäyntiä, minikokoinen kesähuone muutaman mainitakseni niin haittaa. Eli ne asiat joihin talossa ekan kerran käydessä ihastui, tuntui hetken asumisen jälkeen seikoilta mitä pitäisi muuttaa. Tunteet on mennyt vuoristorataa talon kanssa, mutta käytyämme ympäristökeskuksen Rakennus hoitopäivillä, saimme varmuutta olla tekemättä suuria muutoksia. Talon henki muuttuisi suuresti, jos sitä lähtisi liikaa muuttelemaan. Eli voipi olla että torni ja parveke jää tältä prinsessalta saamatta.

Tänä keväänä olemme alottaneet ulkoverhouksen purkamisen. Paikoin kovalevystäkin tehty verhous, on ollut onnekas valinta kultaisella 60- luvulla. Se on suojannut verhouksen alle jätettyä alkuperäistä vaaleanpunaista laudoitusta. Sen löydyttyä olimme onnellisia, sillä laudoista näkyy kaikki muodot, eli voimme tehdä samanmoiset rikkinäisten tilalle. Meillä on talon alkuperäisestä ulkomuodosta muutamia kuvia, ja aiomme siis palauttaa sen. Tiedossa on historialliset kerrostumat ja niiden säilyttäminen, mutta tässä tapauksessa uskomme että kenelläkään ei ole sitä vastaan että näin teemme. Harmaan kovalevylläkin päällystetyn mörskän sijaan tilalle tulee ehkäpä vaaleanpunainen valkoisilla ikkunalaudoilla varustettu suloinen ja arvokkaan näköinen pikkutalo. Kuvia alkuperäisestä lookista tulossa, to be continued...