Pakko mainostaa hieman. Kävimme taas kerran ihanassa rakennusnavetassa Hämeenlinnassa, vihdoin hakemassa korvaushirsiä! ELi joooo-oo, pikkuhiljaa kengitys lähenee. Pönttöuunin tuenta on tehty muuraamalla ja valamalla, ja seuraavaksi käymme hakemassa tunkkeja jne. Niin siis siitä Aulangosta piti kertomani että siellä ihailin taas alpakoita ja niitä olikin paljon ja pieniä poikasiakin! Niin söpöjä, mahtuisikohan muutama 650 neliön tontille,,,hmm!?


Niin oikeaa asiaakin oli, haimme korvaushirsiä. Lista oli parinkymmenen hirren mittainen, ja jouduimme todenteolla valitsemaan että pituus, paksuus ja leveys kriteerit täyttyivät. Mutta 15 hirttä löytyi, jouduimme ottamaan vähän vähemmän varahirsiä kun sopivia ei löytynyt, tai olisimme joutuneet purkamaan koko pinon juuri tulleista, ja aikaa olisi mennyt liiaksikin. Nytkin siellä hurahti huomaamatta koko päivä, mukaanlukien ihanat annospannukakut ja pannukahvit kahvilassa;) Tuntuu että puhun nykyään aina vain syömisestä,,,
Mutta mukaan tarttui muutakin ihanaa, Auringon puolella niminen kirja, jota olen vasta ehtinyt selailemaan, ja löysin netistä tällaisen pätkän siitä. Kirja  kertoo vuoden 1834 rakennetun talon kunnostamisesta, ihania kuvia ja tunnelmia siitä välittyi. Odotan innolla että pääsen levähtämään saunan jälkeen ja lukemaan.




Auringon puolella



Parisataavuotias jaettujen ajatusten talo - kuin metafora elämästä ja ihmisestä - kohoaa keskellä Loviisan historiallista alakaupunkia. Talon peruskorjauksessa on kyse myös elämäntavasta, siitä miten tärkeää on rakentaa omaakin elämäänsä ja miten jokainen askel on merkityksellinen

Unohtuvatko unelmat arjen rutiineissa? Miten me siedämme keskeneräisyyttä nykyisessä kiihkeässä elämäntahdissa?  Löytää kiehtovaa kauneutta siinä ympäristössä, jossa elämme? Milloin elämä tiivistyy merkityksellisiksi hetkiksi?

Näitä asioita pohditaan valtiotieteen tohtori Inga Peunan ja NLP trainer Risto Rannan kirjassa Auringon Puolella, Jaettujen ajatusten talo. Viipyminen, rauhoittuminen ja keskeneräisyydenkin keskellä elämästä nauttiminen - kansainvälisen "slow city"-konseptin mukaisesti - kertautuvat myös isoäitien ruoka- ja leivinohjeissa sekä runoissa ja taidevalokuvaaja Kati Rapian upeissa luonnonvalokuvissa.